Vapaure filosofiast, luku 4

Mää nojaa mukavast tualis ja laita silmäk kii.

Mää kuuntele sirinät, sirkutust ja pörinät ja

hymyile ko ajattele kuulevani lintui lentämisest tuleva ääne.

Iskevä kobra nopeudel mää avaa silmä-

mut kaik näyttää samalt ko äskenki.

Mää nojaa taas, enkä luavuta. Mää ole se,

ketä koittaa saad mailma kii olemattomuurest.

Vapauden filosofiaa, luku 2

Kui mää lainkaa tääl olenkaa, olenkmää ihmine vai apina –
miältäk vai materiaa
se minu olemise laatu?
Saankmä itte päättää, josko mää juakse, lennä
vai kaadu?
Mää tahdo erottautuu mailmast
ja mää tahro et se ottaa mu sylii,
istuttaa mu polvel ja kertoo kui vaste mää tääl ole.