Pöytä

Hiano pöytä.

Täm pöydä ääres mää istui ko se sano tahtovas lapse.

Täm pöydä päärys

o se lapse paukuttamat haarukajäljet.

Maali o reikie kohralt kuprul.

Mää pyhje se kosteel rätil

ja ajattele, et tätä pöytää ei hiot ikin.

Keskustelui

-Tykkääksää äiti minust?

-Kyl vaa, lapseni. Kauhiast tykkään.

-Tykkääksää avatuutee asti?

-No ainaki.

-Entäs toisee avaruutee niinku Senkun äiti?

-Ai onk semmonenki? No kyl sit sinnekki.

-Näinkö paljo? Piäni näyttää sormil kymmenii mont peräkkäi.

-Enämpi. Jos mää ala tollai näyttää kui paljo mää sust tykkää,

menee siin sit loppuelämä sormii räpsytelles.

-Ai no hyvä. Saankmää pitsaa äiti?

AnuElinal Ja Ernol, onnee hääpäivän :)

Ols sää siin

ni mää ole täs.

Tarpeeks lähel pirel toisiamme kärest,

kuuloetäisyyrel sillonki,

ko jompikumpi sanoo:

”Rakastan”

joskus vähä liika hiljaa.

Mahrutetaa sihe sit

yks mailmakaikkeus,

mis kumpiki muistaa oma ittes

ja ehkä senki mihi o menos.

Katotaa hymyille viäres ko toine sukeltaa sihe.

Mennää pommil hypäte peräs.