Mää ole syäjätär

Mää istu bussis penkil tavallise näkösen.
Mää raahaa kauppakassei käsivarret pitkin.
Mu laps kiukuttelee ko ei se saa jäätelöö
ja mää tiuski sil väsyneen ja vihasen räntäsateest,
ressist, kylmäst ja näläst.

Mää mulkoile pahast etuilevii, liikahajuvesisii,
rumii, tavallise näkösii, opiskelijoit, humalaisii,
koirii, lastevvaunui, näyteikkunoit, itteeni.
Mu lähel hyvä tuuli happanee
ja vauvat alkaa itkee.

Mää luule putoovani katuu jossemmää
saa kirkuu täysil kaikkii tuntemiini kirosanoi.
Mut emmää jaks huutaa
ja niim mää ala pudot.

Mää leiju ko kuallu lehti alaspäi
iha ko olisin syäny oma sialuni.