Mää ole ihmees.
Mu ei palel sormet.
Mu ei palel varpaat
mut mu kenkä komehtu
ko mää unohdi viäd se ilmastoituu huaneesee.
Toivottavast mää säily homehtumati
vaikken joka yä haluiskaa ilmastoid.
Mää tule tyhjyydest ja hiljasuudest ja pimeydest.
Tääl o nii paljo täyteyt, äänt ja valoo, et mul menee viikkoi ko piänes laatikos,
jost mää vaa välil ravota kant ja nää yhde asia lisää kerral.
Auringo paistaes o helppoo,
laitav vaa viiskymppist aurinkorasvaa ja lähde snorklaa muitte turistie sekaa,
kattoo kaloi, ostaa pojal limuu ja jäätelöö.
Sadepäivän mää tarttisi henkist suajakerroint.
Sadepäivän mää pesetä pyykkei eurol kilo ja miäti onk siivooja palkkaamine
kahdel ja pualel eurol tunti mätää siirtomaaeurooppalaisuut
vai paikallise taloude tukemist.
Kosk mangot maistuu makeemmilt
ja merel o lämmin syli,
mää tee sovitustyät lukemal Sofi Oksase ”Stalini lehmät” .
Siit tulee kurja olo. Ninko syksyl kuuluu ol.
Huamen mää mene taas uimaa!
Nanna 