Olenk mää täs?
Mää tunne lakana seläs
ja peito varpais.
Ko mää avaa silmät, mää nää kato
– ja verhot
mut kui mää sit seiso?
Henkitänk mää viä?
Ilma kulkee sisää jos mää vedä
ja ulos jos mää puhalla,
mut ei siit mitää hyätyy o.
Mää oo koko aja henkästyksis.
Sydänt ei tarvi ettii-
se hakkaa ko seppä pajasas.
Mää ole jo takasi sänkys enne ko huamaan,
et mu kädet ja jalat o hakenu vauva viäree
ja antanu sil rinna suuhu
ja mää miäti
voiks ihmine alkaa lypsää hapant jukurttii.
Nanna 