Sans sää mul.
Sans sää mul ko oot nii viksu, et kui mää näje to pöydä.
”Ko et oo sokee” ei sit käy, eikä ”Ko sullo silmät”.
Mää luule, et silmät o täs sivuosas. Ei se pöytä siä silmäs oo, ei se edes mahtus.
Jos mää koske sihe, ei se mun käre läpi men aivoihi.
Eikä se ol siä aivoiskaa misää vaihees,
vaik mää osaa pöyrä kuva sin aatel.
Heti ko sanot:
”Pöytä!”
ni mää nää miälesäni semmose vaikkei huanees olis yhtäkää.
Millai semmone o mahrollist?
Ja jos mää nää pöydä pelkäst sanast, ni
mist mää voi ol varma ettei tota keittiö arpist pöytääki ol joku vaa sanonu mul tohe?
Nanna 